Enemmän harmaata, armoa ja pikakaurapuuroa

Valkoinen koti on kliininen, harmaa on tylsä ja vain värikäs voi olla persoonallinen, kyllähän me tämä jo tiedetään. Niin kuin sisustuksessa, myös kaikessa elämä on täysin mustavalkoista. Joko tuotat kanaviisi timanttista sisältöä kerta toisensa jälkeen tai lakkaat yksinkertaisesti olemasta. Täydellisyyden tavoittelu kuluttaa somevaikuttajia loppuun nopeammin kuin vegaani ehtii luetella nyhtiksen makuvaihtoehdot.

pinossa midmod interior 21.1.2018 6

Home via Laura –blogin Laura avasi ihanaan omaan tapaansa keskustelun tästä ehdottomuudesta ja Marulla-blogin Maru otti myös kantaa aiheeseen täydellisyyden illuusiota pohtivalla tekstillä. Ihastuin aivan totaalisesti Marun lausahdukseen ”totuus löytyy muropaketin ja chiapuuron välimaastosta”, ja aion niin pölliä tuon lauseen omaan käyttööni. Oivaltavan sanakikkailun lisäksi Marun teksti oli muutenkin todella hyvä ja tunnistin niitä fiiliksiä, joita Maru tekstissään kuvaili.

Vapaasti tiivistettynä kummankin kirjoituksen ajatus oli se, että nykyisin kaiken täytyy olla niin ehdotonta. Joko asut valkoisessa kodissa tai vihaat niitä (jolloin saat haukkua niitä vapaasti Facessa). Sen lisäksi että tunnustat tai olet tunnustamatta väriä, pitää myös olla kasvissyöjä ja postata someen vain täydellisiä kuvia. Joko tai –mielipiteet valtaavat kanavat eikä ketään enää kiinnosta ne sekä että– tyypit. Tiedän että tämä ei oikeasti voi pitää paikkaansa, mutta miksi kuitenkin tunnistan tämän ehdottomuuden?

pinossa midmod interior 21.1.2018 7

Meiltäkin, jotka edes harrastusmielessä päivittävät mitään sosiaalisen median eri kanaviin, tulee odottaa täydellisyyttä. Aamun tuorepuuron huurteiset marjat tulee asetella kauniiseen sirppiin, sisustusbloggarin täytyy ostaa vain oikean merkkisiä tuotteita ja jokaisen täytyy valita, millä sisustustyylirintamalla seisoo. Ketään ei kiinnosta tavallinen pikakaurapuuro eikä hailakat harmaat mielipiteet. Kaiken, mitä päästään suoltaa ulos, täytyy olla täydellistä ja merkityksellistä. Koska muuten ketään ei kiinnosta ja hautaudut vain kädenlämpöiseen massaan.

pinossa midmod interior 21.1.2018 5

Joulukuun alussa pelkäsi tekeväni kohtalokkaan virheen, kun julkaisin Instagram-tililläni kuvan tavallisesta lenkkimaisemasta, jonka räpsäisin nopeasti puhelimella. Olin tehnyt päätöksen, etten koskaan julkaisi huonoa puhelimella otettua kuvaa tililläni ja kun kaiken ”täydellisyyden” vastapainoksi tein niin, pelkäsin todella menettäväni valtavasti seuraajia. Mutta ei, kuva sai tykkäyksiä eikä kukaan lopettanut seuraamasta saatika sitten tullut haukkumaan, miten nyt kehtasin tuollaisen kuvan julkaista. Tein särön feediini eikä mitään tapahtunut.

Olen avoimesti kertonut, että yritän saada vielä joskus blogistani ja Instagramistani minulle pienen sivutulon. Tavoitteeni on kova ja matka vielä pitkä, joten en ole uskaltanut tehdä sillä virheitä, jotka vahingossakaan paljastaisivat minun olevan ihan tuiki tavallinen ja epäkiinnostava ihminen. Melkein puolitoista vuotta olen yrittänyt tuottaa teille kiinnostavaa sisältöä ja samalla yrittänyt olla paljastamatta itsestäni liikoja.

pinossa midmod interior 21.1.2018 2

Nyt olen alkanut ymmärtämään, ettei se ehkä olekaan ollut se paras game plan. Vaikka Instagramissa seuraajani haluaisivat nähdä vain täydellisesti sohvan nurkkaan viikattuna vilttejä, eivät kykyni oikeasti enää riitä viikkamaan sitä vilttiä yhtään paremmin. Tai jos alan yrittämään, tiedän että lopulta yksikään kuva ei ole enää tarpeeksi hyvä. Tässä on se kaikki, jonka nyt tällä hetkellä osaan ja sen on riitettävä nyt. Jotka yhtään tuntevat minua tietävät, että tämä on paljon sanottu.

Kun pääsen hyvään kirjoitusmoodiin, ei minun yleensä tuota vaikeuksia saada tekstiä päätökseen. Nyt kuitenkin istuin lähes puoli tuntia tuijottamassa tätä viimeiselle kappaleelle varattua kohtaa. Miten haluaisin päättää tämän tekstin, kehoittamalla suvaitsevaisuuteen, päättämällä älähtää kun seuraavan kerran näen toisen kotia haukuttavan väärän väriseksi vai lupaamalla olla muille ja itselleni armollisempi? Päätin valita kaikki, koska eihän tässä touhussa ole kohta enää mitään järkeä.

 

Lue myös: Tappoiko netti persoonallisen sisustuksen?

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Midmod-henkistä uustuotantoa

Sisältää mainoslinkkejä

Kun aloitin työt nykyisessä duunissa syksyllä 2015, muistan kuinka minulle kerrottiin tarinoita hiljaisesta ja kiireettömästä tammikuusta. Missä vaiheessa ei määritelty minä vuonna tuo tammikuu tulisi mutta kuulkaa, nyt se on täällä! On oikeasti jopa vähän hassua kun kaikki deadlinet eivät paina päälle ja tunnen jopa vähän huonoa omatuntoa tästä ”laiskottelusta”.

Todellisuudessa minulla on nyt ihanasti aikaa keskittyä siihen oleelliseen eli uusiin markkinointi-ideoihin ja somessa notkumiseen. Aivoille tekee hyvää välillä kypsytellä juttuja, mutta vaaranahan tässä netin selailussa on se, että ihan huomaamattaan sitä ajautuu katselemaan taas jotain sisustukseen liittyvää (ja jota ei kyllä enää lasketa työajaksi!).

En tiedä kuinka monella teistä on kokemuksia Furniturebox-nimisestä verkkokaupasta? Itselleni kauppa ei ollut kovin tuttu, mutta nyt eksyin sinne lähes vahingossa selailemaan alelöytöjä ja yllätyksekseni valikoimassa olikin aika kivoja juttuja! Usein koen uudet huonekalut vähän persoonattomiksi, mutta ainakin Furnitureboxilla oli kivasti midmod-henkistä uustuotantoa moderniin kotiin. Tietenkin valikoimassa on sitä peruskauraakin, mutta poimin tähän muutaman mielestäni todella kivan löydön:

MIDMOD HENKISET ALELOYDOT PINOSSA

Lilly-tuoli 59,00 (109,00) / Jatkettava Elina-ruokapöytä 169,00 (299,00) / Gloria-tuoli pehmusteella 139,00 (299,00) / Sweet-ruokapöytä 219,00 (459,00) / Joy-nojatuoli 429,00 (459,00) / Habana-sivupöytä 109,00

Kaunista pähkinää oli tarjolla yllättävän monissa kalusteissa ja tummasta puusta onkin povattu uutta trendiä tälle vuodelle. Kaikkien suureksi yllätykseksi silmiini osui aika monta kivaa tuolia, joista nostin esille tämän Lilly-tuolin. Sweet-ruokapöydässä taas oli todella kaunis pinta, ja jos se vaan olisi jatkettavan Elina-pöydän kokoinen, ostaisin sen heti.

Mutta kuinka upea on tuo Joy-nojatuoli, siis aivan mieletön! Kuvitelkaa näitä pari paimentolaismaton päälle marmorisen sohvapöydän eteen (joita niitäkin oli muuten alessa, klik), aivan täydellinen yhdistelmä! Okei, ei ehkä kovin midmod enää mutta ainankin todella in 😀

Tomas Anagriuksen keraaminen pöytävalaisin

Käväisin viikko sitten paikallisella kirpparilla ja onnistuin tekemään peräti kaksi uutta löytöä: messinkisen vaasin, jota moni jo Instassa ihastelikin sekä keraamisen, Ruotsissa suunnitellun pöytävalaisimen.

pinossa scandi boho bedroom 21.1.2018 2

pinossa scandi boho bedroom 21.1.2018 1

Midmod-henkinen pöytävalaisin on keramiikkataiteilija Tomas Anagriuksen 60-luvulla suunnittelema. Valaisimeen on aikoinaan kuulunut myös varjostin, mutta itse en edes tajunnut etsiä sitä kirpputoripöydästä. Eikä kyllä valaisin mielestäni sitä enää edes kaipaa, päinvastoin! Clas Ohlsonin polttimon kanssa se on juuri sopiva yhdistelmä uutta ja vanhaa ja kaikessa rouheudessaan noudattelee vallitsevia sisustustrendejäkin.

pinossa scandi boho bedroom 21.1.2018 4

Maksoin valaisimesta neljä euroa, mikä oli mielestäni ihan hyvä hinta ottaen huomioon varjostimen puuttumisen ja vanhan töpselin. Suurta jälleenmyyntiarvoa valaisimella ei ole, mutta uskoisin sen oikean hinnan olevan kuitenkin lähempänä muutamaa kymppiä. Mutta eihän hinnalla ole edes ole väliä, pääasia että se näyttää kivalta ja sopii meille.

Hetken ehdin jo leikitellä ajatuksella, jos kaikessa maalausvimmassa myös tämä pääsisi käsittelyyn. Kiiltävä musta pinta voisi olla tässä todella mielenkiintoinen, mutta tällä erää aioin kuitenkin jättää valaisimen tuunaamatta 🙂

Pieni ajatus ystävistä

”Siis niin ihanaa kun te tajuatte tämän!” – Tuo lause kuultiin eilen varmaan sata kertaa kun osa Insta-porukastamme kokoontui ensimmäisen kerran yhteiseen illanviettoon.

Olenkin joskus maininnut tuosta ryhmästä, joka on syntynyt kotimaisen sisustusskenen ympärille. Ryhmän kesken pohdimme Instagramin muuttuvaa algoritmia, bongailemme inspiroivia tilejä, kommentoimme miljoona sydäntä kun joku saa kuvansa jakoon isolle tilille ja annamme terapiaa silloin, kun joku sitä tarvitsee. Meillä kaikilla on omia tavoitteitamme tiliemme suhteen, ja siihen tarpeeseen ryhmämme aikoinaan syntyi – some kun on yksinäiselle aika raastava paikka.

pinossa midmod interior 7.1.18 8

Osa porukastamme oli jo ennestään tuttuja, mutta suurin osa ei koskaan ollut nähnyt toisiaan. Jännitin tapaamista etukäteen ihan hirveästi, sillä en ystävysty kovin helposti ja pelkäsin, ettei juttumme luistaisikaan samaan tapaan kuin puhelimen välityksellä. Onneksi pelko osoittautui täysin turhaksi, sillä illan aikana ei ollut ainoatakaan hiljaista hetkeä ja tuntui aivan siltä, kuin olisimme tunteneet toisemme aina. Sain älyttömästi energiaa noista mahtavista mimmeistä ja kotimatkalla autossa hehkutin avomiehelle, miten mahtaviin tyyppeihin olen Instan kautta saanut tutustua. Voisi jopa sanoa, että eilisen jälkeen oloni on voimaantunut.

pinossa midmod interior 7.1.18 5

Tuosta ystävystymisestä ja ystävistä – olen joskus pohtinut pitäisikö siitä kirjoittaa tänne hieman enemmän. Kuten jo sanoin, en ystävysty kovin helposti enkä todellakaan ole se paras mahdollinen ystävä sen tehtyäni. En koskaan soittele ja kysy kuulumisia, mutta toisaalta en odota että kukaan soittaisi minullekaan. Minulle riittää se, että näen ystäviäni tasaisin väliajoin, mutta sekin väli voi olla kuukausia. Ja tämä on minulle ihan ok, sillä tiedän etteivät ystäväni katoa sillä välin yhtään minnekään.

Olen tavannut elämäni aikana monia mielenkiintoisia ihmisiä töissä ja harrastuksissa, mutta syystä tai toisesta he eivät ole jääneet tuttavapiiriini. Minun on todella helppo päästää irti sellaisista ihmisistä, joiden koen esimerkiksi imevän minusta liikaa energiaa. Viihdyn hyvin myös yksin, eikä minulla ole tarvetta täyttää elämääni ihmisillä. Elämääni kuuluu oikeasti vain muutama hyvä ystävä (kuulostaapa vähän säälittävältä), ja heissä kaikissa arvostan erilaisia asioita, enkä siksi osaa nimetä heistä sitä yhtä ”bestistä”. Tai no, oikeastaan tiedän kyllä että paras ystäväni on avomieheni, eihän meidän yhdessäolomme olisi muuten kestänyt jo 13 vuotta.

Vaikka olen näin introvertti, on minussa myös se yltiösosiaalinen puoli, työminäni, jonka ansioista aikoinaan viihdyin baarimikkona lähes kuusi vuotta. Töissä asiakastilausuuksien järjestäminen ei tuota minulle tuskaa, enkä silloin pahastu huomion keskipisteenä olemisesta lainkaan. Eilen kuitenkaan läsnä ei ollut tuo työminä, ja se oli itselleni aika kova henkilökohtainen saavutus. Ehkä olenkin oppinut ystävystymään.

pinossa midmod interior 7.1.18 11

Tämä oli taas niitä tekstejä, joissa ajatukseni lähti vähän rönsyilemään siitä, mitä alun perin aioin sanoa. Olen kuitenkin saanut palautetta siitä, että voisin tuoda persoonaani enemmän esille ja uskoa, että teitä oikeasti kiinnostaa kuulla myös henkilöstä sisustuskuvien takana. Vaikka tämä pintaraapaisu ei nyt kovin syvällinen pohdinta ystävyyden todellisesta merkityksestä olekaan, on tämä pieni myönnytys sille, että voin ja uskallan kertoa itsestäni vähän enemmän.

Ja uskoskaa tai älkää, lähden nyt kahden kaverini kanssa kahville!

Kaunis ja tunnelmallinen midmod-koti länsinaapurista

Miten Ruotsissa voikin olla niin paljon kauniita asuntoja myynnissä? Sisustusbloggarit ajoittain jakavat länsinaapurista lainattuja inspiraatiokuvia ja itsekin olen viime aikoina eksynyt ruotsalaisten asuntovälittäjien sivuille katselemaan tarjontaa. Monesti asunnot siellä(kin) muistuttavat toisiaan, mutta joskus vastaan tulee todellisia helmiä kuten tämä kaunis ja tunnelmallinen midmod-koti!

MED864D2F2E7B22471F8BA105691BD1EE5B

Itsehän omaan vankan kolmen kuukauden kokemuksen ruotsalaisesta asumisesta. Muotoilijaksi opiskellessani suoritin yhden harjoittelun Ruotsissa, ja tuolloin asuin alivuokralaisena ihanalla omakotitaloaluellaa Stora Mossenissa. Alue oli täynnä vanhoja pastellinsävyisiä puutaloja, joiden pihoissa kasvoi käyriä omenapuita ja ruusupensaita. Jokainen talo oli oma persoonansa, eikä saman kadun varrella vastaan tullut toista samanlaista.

MED6015A8DADB4C41AA94932732AF087E62

MED4DFF74A2530F49FE8405BC1D2A62BDE6

Suloisten julkisivujen lisäksi naapurimme on kunnostautunut sisustamisessa ja asumisessa moneen otteeseen, josta yhtenä esimerkkinä haluan mainita juuri tämän ihanan midmod-henkisen persoonallisen kodin. Oman tavara-kriisin keskellä tämä koti edustaa juuri sitä tyyliä, jota toivoisin meidänkin kodin enemmän edustavan ja johon suuntaan sitä nyt pyrinkin viemään kevään aikana.

Tietenkään en pysty tai voi karsia tavaraa yhtä minimiin kuin tässä kodissa, mutta kaipaan näitä selkeitä linjoja. Yksi helpotus tulee olemaan tummien ikkunakarmien maalaaminen valkoiseksi, josta kerroinkin pikaisesti viime viikolla. Loppuisi pakkaset äkkiä niin pääsisi heilumaan telan kanssa! Otan muuten vinkkejä vastaan projektiin liittyen jos niitä löytyy 🙂

MEDBD3509FB29EF46E2823F9F7ED03AF41D

MED605DC542252B44E7BBE43D2A4547D035

Toinen selkeyttävä toimenpide tulee olemaan eri tekstiilien ja materiaalien karsiminen, jota myös jo hieman aloitin. Ruokaryhmästä saan selkeämmän kokonaisuuden maalaamalla uudet tuolit ja pöydänjalat mustiksi ja sohvatyynyihin voisin valita vaaleat, toisiinsa sointuvat sävyt.

Mutta takaisin tähän kotiin. Selkeyden ohella pidän siitä, kuinka koko asunto on sidottu yhteen maalaamalla jokaisen huoneen seinä harmaalla. Sävyjen tummuuden vaihtelevat, mutta niiden yhdistelmä luo kiinnostavia näkymiä huoneesta toiseen. Harmaa toimii myös kauniina taustana vanhoille puukalusteille.

MEDBC1B668421F3466A82182EE6CDB7FDDC

MED2473AE57E0CC46D8A61AE01E82B6A49A

Erityisesti haluaisin myös huomauttaa kauniisti kuluneista yksityiskohdista, joita tästä kodista löytyy. Kalusteet ovat second handia ja jotkin niistä voisivat joidenkin mielestä kaivata hieman kunnostusta. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että vanhassa elämä saa näkyä. Tietenkin jos kaikki kalusteet ovat kuluneita, syntyy kokonaisuudesta kulahtanut vaikutelma. Pieninä annoksina pieni rosoisuus tekee sen sijaan vain hyvää.

Kuvat Alvhem/Fredrik Karlsson

Tammikuun ryhtiliike ja samettinen artisokkakeitto

En tiedä kuinka teidän vuosi on alkanut, mutta meillä se on startannut oikein rytinällä. Töissä ehti rauhoittua hetkeksi, ja nyt uuden kevätmalliston deadlinet puskee taas päälle. Myös siviilin puolella on riittänyt tekemistä, kun tammikuun kaikki viikonloput ovat yksi toisensa jälkeen täyttyneet menosta. On kahvittelua, synttäreitä ja Japanin matkan suunnittelua, mutta ehkä eniten odotan tulevaa lauantaita ja meidän pienen Insta-porukan tapaamista. Ihana @retromoderni Suvi kutsui meidät kylään ja odotan innolla hänen ja muiden tapaamista ihan livenä!

samettinen artisokkakeitto pinossa

Olen yrittänyt palata syömisen kanssa ruotuun, mutta kaikki tämä ylimääräinen ohjelma ei tee sitä helpoksi. Lounaalla syön kiltisti salaattia, mutta iltaisin herkutteluun on edelleen liian helppo sortua. Keho suorastaan huutaa sokeria kamalien suklaan vieroitusoireiden kourissa. Laiskottelu on myös johtanut einesten nauttimiseen enemmän kuin kerran viikossa, joten ryhtiliike on nyt tehtävä. Aloitetaan se keitolla!

Tämän artisokkakeiton reseptin löysin googlen kuvahaun perusteella Yhteishyvästä ja muutaman kokkauskerran jälkeen se on meidän keittiössä päätynyt tähän nykyiseen muotoonsa. Keitto on lempeän makuista ja helppo valmistaa, joten se soveltuu hyvin arkiruuaksi. Reseptiä on myös helppo varioida erilaisilla yrteillä esimerkiksi suosikillani timjamilla.

samettinen artisokkakeitto pinossa 2

Samettinen artisokkakeitto 4:lle

  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 iso sipuli
  • 3 valkosipulinkynttä
  • (1 dl valkoviiniä)
  • 0,7 l hyvää kana- tai kasvislientä
  • 5-6 isoa jauhoista perunaa
  • 2 prk säilöttyjä artisokansydämiä
  • 1 prk mascarponea
  • suolaa, mustapippuria
  • notkistamiseen tarvittaessa kermaa, maitoa tai lientä.

Kuullota hienonnettuja sipuleita isossa kattilassa tilkassa öljyä miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Lisää halutessasi viini ja haihduta. Kuori ja pilko perunat 3-4 osaan. Lisää liemi, kiehauta ja lisää perunat kattilaan. Anna kiehua hiljalleen kunnes perunat ovat juuri kypsiä. Lisää valutetut artisokat ja anna kiehua vielä muutama minuutti. Ota kattila pois liedeltä ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Itse siivilöin keiton tässä vaiheessa, jolloin rakenteesta tulee todella samettinen (tämän voi jättää väliin mutta suosittelen näkemään vaivan). Lisää mascarponejuusto, notkista keittoa tarvittaessa ja mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoile artisokkakeitto esimerkiksi paahdettujen pähkinöiden tai dukkahin kanssa.

Tuolihullun tunnustukset

Kuinka monta tuolia on liikaa? Onko kahden hengen taloudessa 16 ihan ok määrä?

pinossa midmod interior 13.1.2017 8

Kyllä, minulla on tuolifetissi ja myönnän sen ihan avoimesti. Meiltä löytyy kuusi Ikean valkoista tuolia, neljä mustaa metallista, pari 50-luvun puutuolia sekä liuta yksittäistä kirpparilöytöä. Kaikkihan eivät millään mahdu käyttöön samaan aikaa, mutta vierashuone palvelee tällä hetkellä tuolivarastona. Erityisesti rakastan tuolien bongailua kirpputoreilta ja selaimeen onkin jo tallentunut löytöjen varalta suora linkki Tori.fi:n pöydät ja tuolit -osioon.

Ja etsivähän löytää ja niin taas tällä viikolla noudin Espoosta kympillä kotiin nämä kaksi kunnostusta kaipaavaa kaunotarta! Erityisesti ihastuin tuohon wieniläishenkiseen taivutettuun pinnaan tuolien alaosassa, eikö olekin ihana yksityiskohta? Avomiehen ilme oli kyllä taas näkemisen arvoinen kun kerroin uusista löydöistäni, mutta kiltisti tuo kuitenkin lähti mukaan hakureissulle.

pinossa midmod interior 13.1.2017 2

pinossa midmod interior 13.1.2017 7

Tuoleissa on tällä hetkellä hieman punertava sävy, joka kylläkin sopii ruokapöytään aika kivasti. Näiden tuolien hankinnan myötä päätin kuitenkin maalata ruokapöydänjalat mustiksi ja samalla tuolitkin saavat uuden mustan maalipinnan. Maalin lisäksi tuolit kaipaavat hieman liimaa, sen verran ne ovat nähneet jo elämää.

Mitä tähän tuolien hamstraamiseen tulee, luulen että aika monella sisustuskärpäsen pureman saaneella on sama ongelma. Tuolit kun ovat kalusteista helpoiten muutettavia ja siirrettäviä. Uusilla tuoleilla vanha ruokapöytä herää eloon ja persoonallinen vintageaarre eteisessä on ihana tapa toivottaa vieraat tervetulleeksi. Tuolien tuunaus ja kunnostuskin onnistuu suhteellisen vähillä tarvikkeilla ja vaivalla (tai ainankin hiottavaa pinta-alaa on vähän vähemmän).

pinossa midmod interior 13.1.2017 11

Muutakin maalaamista olisi lähiaikoina tiedossa, sillä maanantaina juodessani aamukahvia ja katsellessani olkkarin ikkunoita päätin viimein, että nyt tummille ikkunakarmeille täytyy tehdä jotain! Olen pitkittänyt päätöstä niiden maalaamisesta vähän liian kauan, mutta nyt niiden levoton ilme kävi yksinkertaisesti sietämättömäksi. Nopeasti photoshoppasin yhteen valokuvaan karmit valkoisiksi ja voi että kuinka koko huoneen ilme raikastui ihanasti! Pensseli heiluu täällä siis oikein urakalla kevään aikana 😉

Vain parasta karvalapsille – Paimentolaismatto työhuoneessa

Yhteistyössä Sukhimatot

Uskon aitoihin materiaaleihin niin sisutuksessa kuin pukeutumisessakin ja villa kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Vaatekaapistani löytyy hyllykaupalla villaneuleita ja eteisen kaapissa villahuiveja roikkuu yksi lähes jokaisessa värissä. Ja villasukat (7 veljeksen langasta neulottuna) ovat tietenkin parhaat mahdolliset sukat, joita voi käyttää säästä riippumatta syyskuusta huhtikuuhun. Myös blogikoirat Pöly ja Villa rakastavat villaa ja erityisesti Pöly petaa pedikseen huivin tai neuleen heti, kun siihen aukeaa mahdollisuus. Nyt neuleet saavat kuitenkin jäädä rauhaan, sillä työhuoneen lattialta löytyy ihanan pehmeä paimentolaismatto.

pinossa sukhimatot 4

Kirjoittaessani tai käsitellessäni kuvia työhuoneessa, kulkeutuvat kumpikin koira jalkoihini torkkumaan ja pitämään silmällä luovaa prosessia. Kun siirryn keittiön tai olohuoneen puolelle, jää aina toinen koirista työhuoneen matolle jatkamaan uniaan. Eikä mikään ihme, onhan sieltä hienot näkymät koko asuntoon ja ulko-ovikin on optimi etäisyydellä kutsumattomia vieraita ajatellen. Pitkään työhuoneessa majaili hieman kulahtanut nukkamatto, joka viikottain imi sisäänsä valtavan määrän koirista irtoavaa karvaa ja hiekkaa. En kuitenkaan raaskinut heittää sitä pois ja samalla viedä koirilta petiä ennen uuden maton hankkimista.

Kun yhteistyössä Sukhimattojen kanssa sain mahdollisuuden valita uuden maton työhuoneemme lattialle, oli minulla heti selvät sävelet sen suhteen, millaisen maton laajasta valikoimasta haluaisin. Edeltäjänsä tavoin halusin matosta vaalean ja pyöreän mallin ajattelin sopivan loistavasti pieneen ja kulmikkaaseen työhuoneeseemme. Kotona vielä vain konsultoin karvalapsia maton kuvioinnista, jotta siitä tulisi varmasti mieleinen – tuleehan matto ensisijaisesti heitä varten!

pinossa sukhimatot 3

Perinteisten vaaleapohjaisten paimentolaismattojen lisäksi Sukhin valikoimasta löytyy nyt myös mustia, harmaita, ruskeita ja pinkkejä paimentolaismattoja. Mattoja on mahdollista myös räätälöidä  juuri omaan makuun ja kotiin sopivaksi vaihtelemalla pohjan ja kuvioiden väriä. Kuvion ja värin lisäksi myös koko ja hapsut ovat valittavissa. Kävin katsastamassa uudet värivaihtoehdot ja voi että kuinka harmaa villamatto hapsuilla houkuttelisi olohuoneeseen! Tai jos sisustaisin värikästä lastenhuonetta, harkitsisin vakavasti patchwork tai huopapallomattoa.

pinossa sukhimatot 2

Paimentolaimatto on ollut meillä koekäytössä nyt pari viikkoa, ja Pöly ja Villa ovat pyynnöstäni valmistelleet siitä kattavan raportin teille lukijoille jaettavaksi:

  • Heti paketin aukaisun yhteydessä matto sai pisteet tuoksusta, se oli juuri täydellinen sekoitus koiran nenällä havaittavaa lammasta ja eksoottista Marokkoa. Taustalla tuoksussa lämmitti kaneli ja kurkuma. Oma haju saatiin mattoon hinkattua jo ensimmäisen illan aikana, eikä silmiin tai suuhun irronnut karvaa prosessin yhteydessä.
  • Käsinkudotussa matossa on ihanan pehmeä pohja, joten sitä on loistava pedata ja myllätä (josta äiti ei kyllä tykkää). Satikutia tulee myös silloin, jos matolle juoksee suoraan pihalta kuivaamatta tassuja. Vielä kuitenkaan vaaleassa matossa ei näy lainkaan tassun kuvia vaikka ulkona onkin ollut märkää ja mutaista. Äiti arveli sen johtuvan villan luontaisista ominaisuuksista.
  • Tassupesun jälkeen testasimme kuvion värin pitävyyttä ja totesimme, ettei se päästä väriä tassuihin tai maton vaaleaan osuuteen. Myöskään puruluun kautta eritetty kuola ei saanut väriä irtoamaan.
  • Pehmeä villamatto käyttäytyy hauskasti leikkiessä, sillä matolla pystyy liukumaan koko huoneen poikki yhdellä loikalla.
  • Ainoa miinus matossa on se, ettei molempien ego mahdu sille samaan aikaan.

pinossa sukhimatot 5

Pölyn ja Villan raportti siis puoltaa paimentolaismaton hankintaa ja itsekin olen siihen vallan tyytyväinen!

Unelmieni keittiö

Keittiöremontista on nyt kulunut hieman yli kaksi vuotta. Rosterinen keittiömme syntyi ajatusketjun seurauksena, joka alkoi haaveesta valaa betoniset työtasot. Betoniin olisin yhdistänyt tummaa ja rouheaa puuta, mustat valaisimet ja seinä olisi laatoitettu tiililadonnalla ja tummalla saumalla. Unelmieni keittiö muodostui päähäni yhden sisustuslehdestä leikatun kuvan perusteella.

pinossa rosterikeittio 7.1.2018

Valitettavasti unelmat eivät harmittavankaan usein vastaa todellisuutta. Ja usein syynä on raha. Kaksi vuotta sitten päätimme, että keittiöön saisi aivan maksimissaan käyttää 10 000 euroa (lopullinen hintalappu taisi olla pari tonnia alle), joka sisältää kaikki uusista kipsilevyistä valaisimiin ja kodinkoneisiin. Oli sanomattakin selvää, että keittiön uudet kaapit haettaisiin naapurin keltaiselta jättiläiseltä ja että kaikki tehtäisiin itse. Keittiömalleja selatessa unelmieni keittiö muokkautuu tarjonnan mukaan ja lopulta keittiöviikoilta poistuimme rosteristen kaapinovien ja tammisten työtasojen kanssa. Lisää remontin fiiliksiä voit lukea täältä.

Nykyinen keittiömme vastaa aika hyvin sitä ajatusta, jolla lähdimme sitä remontoimaan. Mutta tietenkin, sisustaja kun olen, on mielessäni jo selkeä suunnitelma, kuinka NYT toteuttaisin unelmieni keittiön jos saisin siihen mahdollisuuden.

houzz

Jos nyt aloittaisin unelmieni keittiön remontoinnin, muodostuisi raamit siihen tummanharmaista tai jopa mustista eleettömistä kaapinovista ja messinkisistä lankavetimistä. Vaikka rosteri ei meillä ongelmallinen materiaali ole ollutkaan, oviin valitsisin silti likaa ja sormenjälkiä hylkivän ihmeoven Fenixin.

Välitilassa olisi edelleen valkoinen laatta tiililadonnalla ja kodinkoneet olisivat kaappien kanssa integroitu yhdelle pitkälle seinälle. Mikäli seinä olisi tarpeeksi pitkä, sille ei ehkä tarvitisi laittaa yläkaappeja lainkaan, sillä pidän avohyllyjen konseptista edelleen. Ison jääkaapin ja pakastimen vieressä olisi pari korkeaa kaappia, joista yksi kätkisi sisäänsä aamiaskaapin eli epäesteettisen leivänpaahtimen ja kahvinkeittimen. Vastapäätä aamiaiskaappia olisi suuri saareke, jossa työtasoa olisi vähintään yhden suuren ruokapöydän verran ja alla kaappitilaa mm. yleiskoneen säilytykseen.

ikea

Saarekkeen päässä olisi jakkara, johon olisi hyvä istahtaa selailemaan Instagramia ja odottamaan ajastimen piippausta. Jakkaralta näkymä antaisi yhdistettyyn olohuoneeseen ja ruokailutilaan, jossa tilaa olisi suurelle vähintään kuuden hengen pöydälle. Ruokapöydän päällä olisi samanlaiset roikkuvat valaisimet kuin saarekkeenkin päällä. Yksityiskohdissa olisi puuta tuomassa lämpöä ja kaksi metallin sävyä, messinki ja rosteri, kulkisivat kauniisti käsi kädessä koko keittiön läpi.

Siltä näyttää tällä hetkellä unelmieni keittiö. Ja kyllä, koska olen miettinyt sen näin tarkasti, tiedän myös millaisessa asunnossa tuo keittiö voisi sijaita. Olen pienessä mielessäni hahmotellut asunnon pohjaa, jonka kuvittelisin olevan meille sopiva ehkä viiden vuoden kuluttua. En ole arkkitehti eikä raha kasva puussa, mutta unelmoida silti saa. Kiinnostaisiko teitä nähdä se pohjakuva?

Kuvat: Houzz ja Ikea

 

Some-nappuloita ja kevätkriisejä

Melkein hävettää, kuinka huonosti olen blogin siirron jälkeen saanut aikaseksi hoidettua kaiken pienen sälän blogin ympärillä. Some-nappulat puuttuvat täältä edelleen, Pinterestiä en ole päivittänyt ikuisuuteen ja nimen vaihdoksen yhteydessä hävisi kaikki seuraajat Bloglovin’ista. Ja kaikesta tästä tiedottaminen on noh, unohtunut.

pinossa vaalea makuuhuone 30.12.2017 3

Loppuvuosi oli töissä niin kiireinen, etten oikeastaan sen takia ole saanut noita asioita hoidettua ajallaan. Kaikki ylimääräinen aika ja energia on ohjautunut muualle ja välillä jopa kolmen postauksen julkaiseminen viikossa tuntui vähän turhan työläältä. Nyt kuitenkin tilanne on tasaantunut ja tarkoitus olisi saada kaikki nappulat paikoilleen mahdollisimman pian.

Casan lisäksi Pinossa operoi siis Instagramissa, Pinterestissä ja Bloglovinissa. Olisi kiva, jos kävisitte painamassa sieltä nappuloita <3

pinossa vaalea makuuhuone 30.12.2017 1

Joka kevät saan pesänrakennus buumin, joka yleensä alkaa tulpaaninen ostolla ja ajatuksella, kuinka saisin keltaista (voi kyllä!) väriä tuotua sisustukseen enemmän. Tänä vuonna tuo kriisi alkoi jo nyt ja aiemmista poiketen kriisi kulkee nyt otsikolla kuinka saisin vähennettyä värejä sisustuksesta.

Kiireisen syksyn jälkeen mieli haluaa rauhoittua ja siitä varmaan johtuu, ettei silmä kestä nyt kaikkea sälää kotona. Täällä on nyt liikaa sävyjä, materiaaleja ja pientä tilpehööriä. Kokonaan valkoiseen en todellakaan ole siirtymässä, mutta jotenkin tätä palettia täytyisi nyt saada kurottua enemmän kasaan. Tiedättekö tunteen?

pinossa 30.12.2017 1

Avomies saa varmaan taas hepulin kun kuulee tästä, mutta hieman aloitin jo tekemään suunnitelmia kodin muutoksen eteen. Aloitan nyt ensin karsimalla tavaraa ja materiaaleja. Uusi järjestyskin houkuttelisi, mutta se ei valitettavasti ole vaihtoehto meidän pienessä olohuoneessa (koska iso sohva). Sisustustekstiilitkin tekisi mieli päivittää, mutta uuden kameran ja objektiivin osto piti huolen siitä, että mitään ylimääräistä ei tarvitse ostaa nyt pariin kuukauteen. Instassa jo tätä fiilistelinkin, mutta tosiaan päivitin kuvauskaluston nyt ensimmäistä kertaa täyskennoon, Canon 6D:hen ja samalla hankin siihen astetta pätevämmän objektiivin 24-70mm f4 USM:n. Olen myyty <3

pinossa 30.12.2017 3

Sisustuskriisistä päästään luontevasti seuraavaan kriisin aiheeseen eli Instagramiin. Vuosi sitten keväällä ajattelin, että jos jossain vaiheessa saan muutama tuhatta seuraajaa, niin olen todella tyytyväinen. Nyt katselen kuinka kaikki, siis KAIKKI muut saavat seuraajia kymmenittäin päivässä ja kuinka tuoreetkin tilit kiilaavat seuraajissa ohitseni viikoissa. Minusta on kamalaa myöntää kriiseleväni yhden kuvapalvelun takia näin pahasti, mutta niin se vain! Jotenkin terve järki vain katoaa tässä hommassa, miksi kukaan ei tykkää mun kuvista ja sitä rataa… Ihanaa tuntea olevansa taas 12-vuotias.

Huh, tulipahan taas avauduttua! Kiitos ja anteeksi, jatketaan ensi viikolla vähän positiivisempien ja inspiroivampien aiheiden parissa 🙂