Pieni ajatus ystävistä

”Siis niin ihanaa kun te tajuatte tämän!” – Tuo lause kuultiin eilen varmaan sata kertaa kun osa Insta-porukastamme kokoontui ensimmäisen kerran yhteiseen illanviettoon.

Olenkin joskus maininnut tuosta ryhmästä, joka on syntynyt kotimaisen sisustusskenen ympärille. Ryhmän kesken pohdimme Instagramin muuttuvaa algoritmia, bongailemme inspiroivia tilejä, kommentoimme miljoona sydäntä kun joku saa kuvansa jakoon isolle tilille ja annamme terapiaa silloin, kun joku sitä tarvitsee. Meillä kaikilla on omia tavoitteitamme tiliemme suhteen, ja siihen tarpeeseen ryhmämme aikoinaan syntyi – some kun on yksinäiselle aika raastava paikka.

pinossa midmod interior 7.1.18 8

Osa porukastamme oli jo ennestään tuttuja, mutta suurin osa ei koskaan ollut nähnyt toisiaan. Jännitin tapaamista etukäteen ihan hirveästi, sillä en ystävysty kovin helposti ja pelkäsin, ettei juttumme luistaisikaan samaan tapaan kuin puhelimen välityksellä. Onneksi pelko osoittautui täysin turhaksi, sillä illan aikana ei ollut ainoatakaan hiljaista hetkeä ja tuntui aivan siltä, kuin olisimme tunteneet toisemme aina. Sain älyttömästi energiaa noista mahtavista mimmeistä ja kotimatkalla autossa hehkutin avomiehelle, miten mahtaviin tyyppeihin olen Instan kautta saanut tutustua. Voisi jopa sanoa, että eilisen jälkeen oloni on voimaantunut.

pinossa midmod interior 7.1.18 5

Tuosta ystävystymisestä ja ystävistä – olen joskus pohtinut pitäisikö siitä kirjoittaa tänne hieman enemmän. Kuten jo sanoin, en ystävysty kovin helposti enkä todellakaan ole se paras mahdollinen ystävä sen tehtyäni. En koskaan soittele ja kysy kuulumisia, mutta toisaalta en odota että kukaan soittaisi minullekaan. Minulle riittää se, että näen ystäviäni tasaisin väliajoin, mutta sekin väli voi olla kuukausia. Ja tämä on minulle ihan ok, sillä tiedän etteivät ystäväni katoa sillä välin yhtään minnekään.

Olen tavannut elämäni aikana monia mielenkiintoisia ihmisiä töissä ja harrastuksissa, mutta syystä tai toisesta he eivät ole jääneet tuttavapiiriini. Minun on todella helppo päästää irti sellaisista ihmisistä, joiden koen esimerkiksi imevän minusta liikaa energiaa. Viihdyn hyvin myös yksin, eikä minulla ole tarvetta täyttää elämääni ihmisillä. Elämääni kuuluu oikeasti vain muutama hyvä ystävä (kuulostaapa vähän säälittävältä), ja heissä kaikissa arvostan erilaisia asioita, enkä siksi osaa nimetä heistä sitä yhtä ”bestistä”. Tai no, oikeastaan tiedän kyllä että paras ystäväni on avomieheni, eihän meidän yhdessäolomme olisi muuten kestänyt jo 13 vuotta.

Vaikka olen näin introvertti, on minussa myös se yltiösosiaalinen puoli, työminäni, jonka ansioista aikoinaan viihdyin baarimikkona lähes kuusi vuotta. Töissä asiakastilausuuksien järjestäminen ei tuota minulle tuskaa, enkä silloin pahastu huomion keskipisteenä olemisesta lainkaan. Eilen kuitenkaan läsnä ei ollut tuo työminä, ja se oli itselleni aika kova henkilökohtainen saavutus. Ehkä olenkin oppinut ystävystymään.

pinossa midmod interior 7.1.18 11

Tämä oli taas niitä tekstejä, joissa ajatukseni lähti vähän rönsyilemään siitä, mitä alun perin aioin sanoa. Olen kuitenkin saanut palautetta siitä, että voisin tuoda persoonaani enemmän esille ja uskoa, että teitä oikeasti kiinnostaa kuulla myös henkilöstä sisustuskuvien takana. Vaikka tämä pintaraapaisu ei nyt kovin syvällinen pohdinta ystävyyden todellisesta merkityksestä olekaan, on tämä pieni myönnytys sille, että voin ja uskallan kertoa itsestäni vähän enemmän.

Ja uskoskaa tai älkää, lähden nyt kahden kaverini kanssa kahville!

Essi / Pinossa - -
Posted in random

6 kommenttia “Pieni ajatus ystävistä

  1. Tiedätkö, minä eilen juuri kun viimeistelin uusinta postaustani sain mieleen tehdä postauksen missä kerron ystävyydestä 😀 Miten outo sattuma, en tosin ehtinyt edes sitä vielä luonnoksiin tehdä mutta mieleen tuli postausideaksi. Ollaan toistemme vastakohdat näköjään mitä tulee ystävyyssuhteisiin. 🙂 Hyvää viikonloppua!

    1. Heh, aika hassu sattuma että mietit juuri samaa aihetta! Vinkkaa kun saat postattua niin käyn lukemassa sun version 🙂

      Joskus tuntuu, että olen oikeasti todella ”huono” ystävä, mutta tiedän kyllä että ne harvat ystäväni tuntevat minut eivätkä odota minulta yhtään tämän enempää. Silti koen sosiaalista painetta siitä, että minun pitäisi olla aktiivisempi ja siksi joskus jopa kadehdin ihmisiä, joilla on hyvin laaja ystäväpiiri. Mitä tuohon aitouteen tulee, niin olen tehnyt lupauksen itselleni että yritän jakaa itsestäni hieman enemmän täällä. Päätöksessä on oma lehmä ojassa, sillä tiedän persoonan olevan yksi niistä syistä, miksi bloggaajaa seurataan eli se on tavallaan kasvamisen ja menestymisen ehto.

      Mutta kiitos että tykkäsit, itselläni oli vähän ristiriitaiset fiilikset tästä <3

      1. Minusta se ei ole mikään häpeä että ystävystyy hitaammin tai ei olisi niin laaja ystäväpiiri, ollaan jokainen omanlaisia persoonia. 🙂 huomenna on uusin postaus tulossa ja samalla mainitsen blogisi linkin muodossa niin kuin tapaan aina mainita jos olen jostain aiheen bongannut.

  2. Kuulosti osittain toooosi tutulta sun pohdintasi ystävyydestä. Mulla on paljon tuttuja toki, mutta hyviä ystäviä vain muutama. Ei se ole säälittävää, se kertoo siitä, että laadukkaita ystäviä ei tarvitse olla montaa. Itsestäni on elämän sattumuksien myötä tullut yhä enemmän introvertti – raskasta kun ennen olin täysin ekstrovertti – ja vaikka välillä kaipaankin aktiivista kontaktia ystäviin niin haluan olla ison osan ajasta ns. rauhassa.

    Ja ystävystyminen on se vaikein homma. Olen tosi huono lähestymään vieraita ihmisiä, jännitän enkä osaa sanoa mitään. Ei sitä välttämättä päälle päin arvaisi, sillä saatan silti hölpöttää paljon. Se on semmoinen sisälläni tuntuva juttu enemmänkin ja sitten tilaisuuksissa, jos ei ole tuttuja niin se näkyy siitä, että kyhjötän jossain itsekseni. Mielelläni kyllä ystävystyisin muiden kanssa – olettaen siis että ihmiset ovat sellaisia joiden kanssa haluan olla tekemisissä – mutta se prosessi on niin vaikea! 😀

    1. Tunnistan niin tuon tunteen! Ja juuri tuo ystävystymisen prosessi on vaikea, kuulostan nyt todella kamalalta kun sanon tämän mutta: työminäni on todella helppo ns. ystävystyä ja jututtaa ihmisiä, mutta sen toisen minäni on haastavaa edes kiinnostua uusista ihmisistä. Small talk menee, mutta siihen että alkaisin kaivaa uudesta ihmisestä pintaa syvemmältä, vaaditaan jo paljon. Kamalan kuuloinen ajatus, mutta ehkä se viittaa juuri siihen että en edes kaipaa elämääni lisää ystäviä. Huh, onpa syvällistä heti näin aamusta! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *