Olympus E-PL8 – Kamera reissukuvia varten

Viime lauantaista tulikin astetta kalliimpi. Terassin kasvien ja koristetyynyjen shoppailun lomassa pyörähdin osittain ex tempore elektroniikkakaupassa ja lähdin sieltä kotiin uuden kameran kanssa.

IMG_4754pinossa flatlay 20052018 1

Viime vuoden joulukuussa ostin kunnollisen kamerapaketin pitkän säästämisen jälkeen. Täyskennokamerani yhdistettynä kunnon linssiin (Canon 6D + EF 24-70 mm f4 USM) painaa parisen kiloa, joten ymmärrettävästi en ole kantanut sitä mukana juuri missään. Kesällä tulevaa Japanin reissua ja muitakin kissanristiäisiä ajatellen olin jo muutaman kuukauden pohtinut kevyemmän kameran ostamista.

Olympus PEN -malliin päädyin lukuisten positiivisten suositusten kautta. PEN-mallin kameroilla on mahdollisuus kuvata RAW-kuvaa, ja se oli suositusten lisäksi yksi suurimmista syistä, miksi kallistuin juuri siihen. PEN on minijärkkäri, joten säätöjä pystyy säätämään (lähes) kuten oikeissa järjestelmäkameroissa. Kamerasta on juuri tullut markkinoille uusi E-PL9 malli, joten edellisestä E-PL8:sta hinta oli valahtanut juuri alle viiden sadan. Hinnan putoaminen olikin viimeinen naula en-osta-kameraa -arkkuuni. Onhan viisi sataa paljon kakkoskamerasta, mutta valitettavasti tämä harrastus on välineurheilua – varsinkin, kun kunnon kuvanlaatuun on kerran tottunut.

Pinossa Olympys PL8 kokemuksia 20052018 2

Olympus PEN E-PL8:n rungon mukana tuli pienellä zoomilla varustettu pannukakkuobjektiivi. Järkkäreissä runkojen mukana tulevilla kittiobjektiiveilla voi mielestäni heittää vesilintua, mutta tämä linssi vaikuttaisi kokoonsa ja hintaansa nähden ihan pätevältä. Parempiakin linssejä on kyllä saatavilla, mutta ainakin tämän vuoden pidättäydyn uusista kamerahankinnoista.

Ulkonäkönsä puolesta PEN kerää kyllä kaikki pisteet, voiko söpömpää kameraa enää ollakaan! Mustan lisäksi kameraa on ollut saatavilla valkoisilla ja ruskeilla yksityiskohdilla. Pisteitä ropisee myös siitä, että PEN:iin käy sama muistikortti ja jalusta kuin Canonin järkkäriinkin, joten uusia vempaimia ei siinä mielessä tarvinnut hankkia.

Pinossa Olympys PL8 kokemuksia 20052018 3

Tietenkin Olympus PEN ja Canon 6D eroavat toisistaan kuin yö ja päivä – ja onhan se suotavaakin kun Canonissa pelkkä runko maksaa nelinkertaisesti Olympuksen settiin verrattuna. Mutta kuten jo alussa mainitsin, olisi sulaa hulluutta kantaa reissuilla kahden kilon kameraa mukana näillä toimistotyöläisen hartioilla. Koenkin, että PEN oli paras mahdollinen kompromissi tilanteessa, jossa halusin keveyden ja hyvän kuvanlaadun. Tietenkin minijärkkäri asettaa omat haasteensa kuvaamisen kannalta, mutta edelleenkin perään kuulutan tässä sitä kuuluisaa kompromissia.

Pinossa Olympys PL8 kokemuksia 20052018 4

Ensimmäistä kuvaa lukuun ottamatta nämä postauksen kuvat on napsaistu tällä uudella minijärkkärillä. Vaikka oma silmäni on tottunut katselemaan astetta laadukkaammalla kameralla otettuja kuvia, väitän, ettei pienellä näytöllä käsiteltyjen kuvien eroa juurikaan huomaa. Vai huomaako?

 

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Varastosta löytynyt matto makuuhuoneeseen

Viimeisen viikon sää on ollut huikea ja sormia oikein syyhytti päästä aloittamaan terassin ja pihan laitto! Lauantaina istutin raparperin ja korjasin todella huonoon kuntoon päässeen puukatoksen viherkaton. Terassille hankin uusia kasveja, tyynyjä, aurinkokennovalaisimet ja verhot peittämään tylsää ja kolkkoa tiiliseinää. Tänään maalasin viime kesänä tehdyn day bedin mustaksi ja nyt odottelen vielä uutta mattoa terassille. Ai että siitä on tulossa niin kiva!

Kaksi päivää onkin mennyt ulkona, joten sisällä en ole sen kummempia tehnyt. Jopa viikkosiivous jäi tänä viikonloppuna tekemättä ja sen huomaa. Kesäkuukausina meille kulkeutuu sisälle roskaa omista jaloista ja koirien tassuista, sillä takaovi on lämpiminä päivinä auki koko ajan. Pari imurointikertaa lisää on mielestäni kuitenkin pieni hinta siitä, että olohuoneen koko tuplaantuu muutamaksi kuukaudeksi. Pitäisi vaan sen verran ottaa itseään niskasta kiinni, että imuroisi edes sen kerran… En ymmärrä, koska minusta tuli näin laiska siivoaja?

Pinossa uusi matto makuuhuoneessa 20052018 2

Tämän vaaleanpunaisen persialaistyyppisen maton vaihdoin makuuhuoneemme villamaton tilalle jo joitain viikkoja sitten. Avomies löysi maton varastostamme, jossa se oli vielä pesulan muoveissa rullalla. Matto on avomiehen isän peruja, ja muutossa se oli vain jäänyt varastoon ja unohtunut sinne.

Matto on aika paljon pienempi kuin makuuhuoneessa aikaisemmin ollut matto. Vaikka vannon suurien mattojen nimeen, tuo pienempi matto huoneeseen kivaa vaihtelua. Piristystä tuo myös graafisen kuosin vaihtuminen tähän perinteisempään ja koukeroisempaan kuosiin.

Pinossa uusi matto makuuhuoneessa 20052018 3

Pinossa uusi matto makuuhuoneessa 20052018 1

Koska makuuhuoneemme pinnat ovat pääsääntöisesti valkoisia, vaihtui koko huoneen tunnelma maton ja tekstiilien vaihdolla. Ja täytyy vielä mainita nuo äskettäin valkoiseksi maalaamani ikkunakarmit, onneksi työ tuli tehtyä! Olen edelleenkin aivan rakastunut lopputulokseen, ja heti terassin valmistuttua otan olohuoneen ikkunakarmit käsittelyyn.

 

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Savuinen paprikaburgeri

Jos et vielä ole suunnitellut tulevan viikonlopun ruokalistaa niin nyt silmä tarkkana! Tässä tulee nimittäin maailmanluokan burgeri, jonka resepti kannattaa ehdottomasti ottaa talteen. Rehellisesti kerron, etten edes kaikissa ravintoloissa ole saanut yhtä hyvää burgeria kuin tämä on.

savuinen paprikaburgeri pinossa 3

Jos on kamala nälkä, suosittelen hyppäämään tämä kappaleen ohi itse reseptiin. Pikaisesti ajattelin nimittäin kertoa, että auto-asia eteni siinä määrin, ettei minulle selvästikään haluttu myydä autoa siinä liikkeessä, jossa tiistaina kävin. Sen verran huonon tarjouksen sain. Onneksi auto on kuitenkin alla, joten paniikissa uutta ei tarvitse etsiä. Nyt siis jään odottelemaan mahdollisesti uutta rahoitustarjousta ja saatan jopa harkita merkinkin vaihtamista. Let’s go with the flow.

savuinen paprikaburgeri pinossa 4

Savuinen paprikaburgeri neljälle

  • 700 g 17 % naudan jauhelihaa
  • 2 punaista paprikaa
  • 4 siivua pekonia
  • 1 punasipuli pikkelöitynä (3 dl vettä, 2 dl sokeria, 1 dl valkoviinietikkaa)
  • Santa Marian American BBQ-kastiketta (sweet and smoky chipotle)
  • Poppamiehen nestemäistä savuaromia
  • tavallista majoneesia
  • Koskenlaskija Cheddar sulatejuustoa
  • 4 burgerisämpylää
  • suolaa, mustapippuria, cayennepippuria, oliiviöljyä
  • lisäksi tomaattia, salaattia ja ketsuppia

Aloita pikkelöimällä punasipuli. Viipaloi punasipuli renkaiksi ja kiehauta 3-2-1 -pikkelöintiliemi kattilassa. Kaada etikka-sokeriliemi punasipuleiden päälle ja anna pikkelöityä vähintään 30 minuuttia.

Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla ja muotoile pihvit. Leikkaa paprikat neljään osaan ja voitele pinta oliiviöljyllä. Grillaa jauhelihapihvit, paprikat ja pekonit kypsiksi. Puolessa välissä paistoa valele pihvit Santa Marian BBQ-kastikkeella. Kun pihvit ovat kypsiä, laita sulatejuustoviipaleet sulamaan pihvien päälle.

Valmista majoneesi sekoittamalla tavallista majoneesia, BBQ-kastiketta, cayennepippuria ja nestemäistä savuaromia (varovasti tämän kanssa!). Maistele ja lisää kastiketta tai savuaromia, jotta makua tulee tarpeeksi. Majoneesia kannattaa valmistaa iso satsi, jotta siitä riittää myös ranskalaisten kanssa dipattavaksi.

Kokoa burgerit ja nauti!

savuinen paprikaburgeri pinossa 1

Lue myös: Vähän helpompi burgeri
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Ps. Jos käyt kurkkaamassa yllä olevan reseptin, huomaa kehitys burgerikuvauksessa!

SFS:ää ja autokauppaa

Aivan ensimmäiseksi iloiset uutiset, 3000 seuraajaa pamahti viimein Instagramissa rikki! Woop Woop! Sen kunniaksi ajattelin vielä tänään illalla pyöräyttää SFS:n käyntiin. Jos SFS ei ole vielä tuttu käsite, niin kyseessä on siis kuvanjakokierros, jonka tarkoituksena on levittää kuvailosanomaa ystäville ja seuraajille.

pinossa eklektinen sisustus 12052018 15IMG_4721

Homma toimii niin, että osallistuja jakaa SFS:n järjestäjältä yhden kuvan ja pitää sitä tilillään vähintään 24 tuntia. Vastaavasti järjestäjä jakaa osallistujien kuvia omalla tilillään ja pitää niitä esillä vuorokauden. Osa järjestäjistä valitsee jaettavaksi vain muutaman suosikkinsa, mutta itse pyrin jakamaan takaisin niin monta kuin vain mahdollista. SFS:ni tosiaan pyörähtää käytiin myöhemmin tänään, ja nimimerkin @essi.pinossa:n takaa siihen pääsee ottamaan osaa.

IMG_4409pinossa vaalea makuuhuonen 08052018

Tänään tuli pyörähdettyä autokaupassa. En ole koskaan pitänyt itseäni ihmisenä, joka ostaisi täysin uuden auton tai olisi edes valmis sijoittamaan siihen viisinumeroisia summia. Minulle auto on vain väline siirtyä paikasta A paikkaan B. Toisaalta olen myös ihminen, joka arvostaa huolettomia kilometrejä ja vakionopeudensäädintä – vuodessa ajan kuitenkin pelkästään töihin yli 14 000 kilometriä.

Autoni, vuosimallia -06, on uskollisesti palvellut minua jo muutaman vuoden ajan. Nyt on vain koittanut se hetki, jolloin autoon on alkanut ilmestyä pikkuvikaa sinne ja tänne. Pari isompaa remonttiakin olisi ehkä tulossa. Vaikka kovasti olen vanhaan autooni tykästynyt, pelko sen mahdollisesta hajoamisesta on saanut ajatuksen huoltovapaasta ajosta houkuttelemaan.

pinossa eklektinen sisustus 12052018 17IMG_4702

Pari viikkoa olen avomiehen kanssa puntaroinut asiaa ja nyt tuntuisi siltä, että uuden auton ostaminen (hyvällä rahoitustarjouksella) voisi olla se sopivin ratkaisu. En kestä ajatusta siitä, että joutuisin alkaa maksamaan autosta kuukausittain muutaman satasen, mutta toisaalta rahaa käytetynkään auton vaihtoon ei ole. Ja kyllähän se neljän vuoden katsastusväli ja tehdastakuu takaisivat mukavan matkanteon muutamaksi vuodeksi.

Auto on huonoin mahdollinen sijoitus. Uuden auton osto tarkoittaisi varmasti sitä, että jäisin kierteeseen, jossa auto pitää vaihtaa uuteen aina muutaman vuoden välein ennen arvonalenemista. Paljon viisaampaa olisi sijoittaa rahat Chaneliin tai Flossiin (joita saisi sillä rahalla muuten aika monta).

Avomiestä selvästi ajatus uudesta autosta houkuttaa. Itse en vain vielä ole päättänyt, onko tämä niitä tilanteita, joissa panostaminen olisi pihistämistä parempi.

Teitä varmasti kiinnosti todella paljon sisustusbloggarin ajatukset auton ostosta, kiitos ja anteeksi! 😀

 

Lue myös: Totuus blogikodin kulisseista
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

DIY-ruokapöytä

Aamulla ruokakaupan pihassa auton mittari näytti yli 25 astetta, tästä ei toukokuinen lauantai parane! Paitsi ehkä sopivan tulisilla ja savuisilla BBQ-burgereilla, jotka olisi tarkoitus pyöräyttää illalliseksi ennen jääkiekkomatsin ja Euroviisujen alkua.

Kumpaa teillä tänään katsotaan? Meillä kanava vaihtuu Ylelle heti matsin päätyttyä.

IMG_4657pinossa diy poyta lerberg pukkijalat 12052018 4

Viime viikonloppuna valmistui meidän uusi DIY-ruokapöytä, josta jo teille kerroinkin aikaisemmin. Pöydän teimme Ikean Lerberg-pukkijaloista (kun menin ostamaan niitä, oli hyllyssä tasan kaksi jäljellä. Kohtalon johdatusta vai mitä?) ja kahdesta 28 mm:n paksuisesta mäntylevystä, jotka ostin Bauhausista.

IMG_4647pinossa diy poyta lerberg pukkijalat 12052018 1

Bauhausissa on äärimmäisen kätevä sahauspalvelu, jota suosittelen ehdottomasti hyödyntämään DIY-projekteissa. Odottaessa kahden 50 x 200 cm:n kokoisen mäntylevyn sahaaminen 44 x 150 cm:n kokoisiksi maksoi kuusi euroa. Tietenkin levyjen sahaus olisi onnistunut myös kotona, mutta täysimittaiset levyt eivät olisi mahtuneet autoon eikä kotona käsisirkkelillä reunasta olisi tullut yhtä siisti.

Sahautetuista levyistä jäi yli kätevästi kaksi 6 x 150 cm:n palikkaa, jotka kotona leikkasimme neljään osaan. Palikat kiinnitimme mäntylevyjen päihin kaksi rinnakkain niin, että niiden väliin jäi kolo pukkijalkojen ylärimalle. Näin kansi pysyy tukevasti paikallaan. Levyistä jäi myös kaksi 50 x 50 cm:n palaa, jotka ajattelin hyödyntää terassipöytänä myöhemmin.

IMG_4656pinossa diy poyta lerberg pukkijalat 12052018 3

Ennen kiinnitystä maalasin käsittelemättömät mäntylevyt kahteen kertaan himmeällä kalustemaalilla. Pinnasta tuli ihanan rustiikkinen ja puunsyyt kuultavat todella kauniisti pinnasta. Ainut huono puoli lakkaamattomassa pinnassa on se, että koirankarvat (voi kyllä, niitä on myös pöydällä) jäävät siihen aika tiukaan kiinni. Ajattelin hetken testata pöytää käytössä ja sitten ehkä käsitellä sen kertaalleen spraylakalla.

Pöytä tuli kustantamaan hieman alle 130 euroa. Pukkijalat maksoivat 10 €/kpl ja mäntylevyt n. 52 €/kpl. Kalustemaalia meille oli jäänyt edellisestä projektista. Vanhan ruokapöytämme myin tori.fi:ssä 150 eurolla, eli rahaa jäi vielä viinipulloonkin.

IMG_4651pinossa diy poyta lerberg pukkijalat 12052018 2

Pöydällä on kokoa 150 x 89 cm:ä, ja sen ääressä mahtuu hyvin kahvittelemaan kahdeksan herkkusuuta. Tietenkin arkikäytössä pöytä palvelee parhaiten neljää. Edellinen pöytämme oli vain 70 cm:ä leveä, joten siinä ei ollut juurikaan tilaa kattaukselle tai koristeille. Nyt pöytään mahtuu kattamaan lautasten ja vesikannun lisäksi myös kukkia!

Olen todella tyytyväinen mustaan väriin. Pöydän takana oleva senkki pääsee nyt oikeuksiinsa harmaata seinää vasten, kun toinen suuri puupinta ei ole häiritsemässä silmää. Vielä täytyisi vaan tuunata loput wieniläistuolit, niin saisi kaikki neljä pöydän ääreen.

 

Lue myös: Wieniläistuolien tuunaus
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Keväinen parsapasta + arvonta Instagramissa

Aurinkoista tiistaita! Juuri tällä hetkellä (klo 7.00) kerään kiireisenä läppäriä ja laturia kasaan illan jäljiltä, pakkaan lounasta ja siinä samalla yritän täyttää termosmukia kahvilla. Vähän parempaan aamukahviin muuten vinkkinä, että Paulig Dark Roast tummapaahto on aivan taivaallista Alpron vaniljalla maustetun soijamaidon kanssa! Luonnollisesti tämän postaus on ajastettu eilen illalla etukäteen, joten voin rauhassa keskittyä olemaan myöhässä niin kuin kaikkina muinakin aamuina. Onneksi on liukuva työaika.

Aikaisemmin harmittelin, että olen parsareseptejä jakanut täällä aivan liian vähän. Nyt asiaan olisi luvassa pieni korjaus keväisen parsapastan muodossa. Tai no, oikeasti jos olen rehellinen, niin tämä resepti on yksi vakio pastaresepteistäni, johon nyt vain lisäsin pannulla paistetun parsan.

IMG_4685Pinossa_kevainen parsapasta 2

Tämä pasta on mukavan keväinen, raikas ja pasta-annokseksi kivan kevyt. Valmistamiseen aikaa menee puolisen tuntia, ja siitäkin suurin osa kuluu tomaattien paahtamiseen.

Keväinen parsapasta kahdelle

  • 1 rasia miniluumutomaatteja
  • 1 rosmariinioksa
  • vajaa 1 rkl kapriksia
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • pippuria
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 rkl voita
  • 6-8 kpl vihreää tankoparsaa (parsan voi korvata myös artisokansydämillä)
  • (0,5 dl valkoviiniä)
  • puolikkaan sitruunan kuori
  • fettuccine-pastaa 3-4 kerää per ruokailija
  • päälle parmesanraastetta ja loraus öljyä

Sekoita kulhossa tomaatit, 1 rkl oliiviöljyä, kaprikset ja rosmariininoksa. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä tomaatit uunivuokaan ja paahda 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Laita pastalle suolattu vesi kiehumaan tomaattien paahtuessa. Keitä pastaa minuutti ohjetta vähemmän.

Kun pasta on lähes kypsää ja tomaatit valmiita, paista parsa. Laita pannulle n. 1 rkl voita, loraus öljyä ja raasta joukkoon valkosipulinkynsi. Paista parsoja pannulla muutama minuutti, varo polttamasta valkosipulia! Kun parsat ovat kypsiä, ota ne sivuun odottamaan. Älä huuhdo pannua.

Ota paahtuneet tomaatit pois uunista ja lisää ne pannulle, jolla paistoit parsat. Murskaa tomaatit ja lorauta joukkoon halutessasi valkoviiniä ja anna alkoholin haihtua. Raasta joukkoon sitruunan kuori ja tarkista maku. Lisää tomaattien joukkoon 1,5 dl pastan keitinvettä ja lisää mukaan pasta. Anna pastan kypsyä tomaattien joukossa minuutin verran.

Nosta pasta tarjolle, lado parsat pastan päälle ja viimeistele annos parmesanilla ja lorauksella oliiviöljyä.

IMG_4693Pinossa_kevainen parsapasta 1

Btw, jos ette vielä huomanneet, niin ajattelin vinkata kivasta arvonnasta Instagramin puolella. Yhteistyössä kotimaisen LukLabelin kanssa saan ilahduttaa yhtä teistä 50 euron arvoisella lahjakortilla heidän verkkokauppaansa. Arvontaan voi osallistua 17.5. asti, joten käykäähän ihmeessä jättämässä kommentti tähän postaukseen 🙂

 

Lue myös: Parsakausi on täällä!
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Miksi haluan esitellä kotiani julkisesti?

Kun julkaisin postauksen siitä, kuinka kodistamme tehtiin lehtijuttu, jaoin sen eräässä Facebook-ryhmässä. Jako sai aikaan todella mielenkiintoisen keskustelun, jossa pohdittiin muun muassa sitä, miksi ihmiset ovat tänä päivänä valmiita avaamaan kotinsa kaikelle kansalle. Keskustelu sujui hyvässä hengessä, mutta sen jälkeenkin jäin pohtimaan, miksi oikeasti haluan esitellä kotiani julkisesti ja kuinka minusta edes tuli sisustusbloggaaja?

Keskustelussa nostettiin esille monia hyviä näkökulmia. Osa pohti, eikö koti ole oma pyhä paikka, jonne hiljennytään iltaisin? Ja että siinä mielessä sitä ei tarvitsisi esitellä muille (mutta kuitenkin he ovat sisustusryhmässä katselemassa kuvia toisten kodeista). Keskustelua käytiin myös siitä, onko kodista tullut enemmän harrastus ja onko edullisten huonekalujen tarjonta ja kierrätyksen trendikkyys helpottanut sisustamisen aloittamista. Esille nostettiin myös suomalainen vaatimattomuus mutta toisaalta myös ylpeys omasta kodista.

IMG_4411-2

En koskaan ajatellut alkavani sisustusbloggariksi, vaan haluni kirjoittaa rajautua vähitellen enemmän ja enemmän sisustamiseen ja kotiin. Kaikki tapahtui sattumalta. Halusin kirjoittaa, joten blogin aloittaminen tuntui luonnolliselta. Sisustus taas rajautui aiheeksi, koska koin olevani hyvä siinä ja koska minulla oli sen suhteen mahdollisesti jotain annettavaa.

Muistan joskus miettineeni, viitsinkö julkaista kuvaa makuuhuoneestamme, koska koin sen olevan tilana henkilökohtainen. Nyt parin vuoden jälkeen en koe edes kodinhoitohuoneen likapyykkikasan olevan liian privaatti julkaistavaksi. Kotimme jokainen kulma on jo aika nähty, ja varsinkin Instagram-tarinoiden puolella olen näyttänyt myös arkisotkuamme enemmän kuin tarpeeksi.

IMG_4395pinossa_midmod_sisustus_050518 10

Vaikka näennäisesti jakaisin elämästämme paljon täällä ja muissa kanavissani, ovat ne asiat vain pintaan. Vaikka jakaisin kuvan arkisotkustamme, on se silti vain yksi kuva, joka realismistaan huolimatta on käynyt läpi yhden jos toisenkin suodattimen. Minulla on aiheita, joista en halua kirjoittaa nyt enkä tulevaisuudessa. Kaikki se todellinen elämä ongelmineen on piilossa. Minä tiedän tämän ja tiedän teidänkin tietävän.

En ole koskaan haaveillut olevani julkkis, vaikka tietenkin haaveilen helposta luksuselämästä. Kukapa meistä ei siitä haaveilisi. Vaikka olen viettänyt lukuisia tunteja pilvilinnan käytäviä kulkien, pieni realisti minussa tietää, etten ole Isabella Löwengrip enkä edes köyhän miehen Laura Tirkkonen. Tiedän, etten koskaan tule olemaan se ”koko kansan tuntema” bloggaaja ja hyvä niin.

Pienenä bloggarina olemisessa on omat hyvät puolensa, vaikka yhteistyötarjouksia ja maksettuja matkoja ei tyrkytetäkään ovista ja ikkunoista. Ketään ei kiinnosta tekemiseni niin paljon, että siitä saisi juoruketjun aikaiseksi sille v:llä alkavalle keskustelufoorumille. Tiedän, että blogini on ainakin kerran kyseisellä sivustolla mainittu, mutta sekin kommentti oli hyvässä hengessä esitetty ja sivuutettiin saman tien, sillä toisen bloggarin negatiivinen arvosteleminen oli vain niin paljon mielenkiintoisempaa.

IMG_4356pinossa_midmod_sisustus_050518 6

On ristiriitaista väittää, että en halua julkisuutta ja samalla kuitenkin iloitsen lehtijutusta ja jaan kuviani milloin missäkin.

Jokaisessa meissä asuu pieni narsisti, ja myönnän, että ajatus haastattelusta ja lehtijutusta miellytti omaani kovasti. Mutta toisaalta taas sitä epävarmaa sisustajaa ilahdutti, kun joku muukin sattui pitämään laittamaani kotia kivana. Työminä taas oli puhtaasti kiinnostunut siitä, miten juttu syntyy ja mitä kulisseissa tapahtuu.

Facebook-ryhmissä jaan linkkejä blogiin ja kuvia kodistamme ihan vain mainostaakseni blogia ja saadakseni näkyvyyttä. Mainostus nostattaa näyttökertoja ja tuo uusia lukijoita. Niiden lukujen kasvu mahdollistaa taas kaupallisten yhteistöiden kasvun. Kehut ja satunnaiset ihailut siinä sivussa ovat vain plussaa – eihän kukaan kritisointia haluakaan. Toki olen saanut myös vähän vähemmän mukavia kommentteja, mutta pahimmalta olen edelleen onneksi säästynyt.

IMG_4379pinossa_midmod_sisustus_050518 8

Palataanpa nyt takaisin keskusteluun, josta kaikki sai alkunsa. Keskustelussa pohdittiin sitä, onko kodin julkinen esittely tämän aikakauden juttu. Että onko some tehnyt siitä helpompaa, suotavampaa ja onko se ihan vain meidän nuorison juttu? Ikäkysymys tämä ei taatusti ole, mutta se on varmasti totta, että meille kännykkä kädessä kasvaneille asioiden jakaminen somessa on luonnollisempaa. Lisäksi väitän, että some on helpottanut sisustamista, kun inspiroivia kuvia ja ideoita on tarjolla tuhansittain vain yhden hashtagin takana. Itse ammennan inspiraatiota muiden kuvista, joten miksi en jakaisi omia ideoitani muille takaisin.

Kiitos edullisten huonekalujättien, sisustamisesta on myös tullut helpompaa ja halvempaa. Lähes kaikilla meistä on mahdollisuus sisustaa koti kauniiksi, ja monella sisustamisesta onkin tullut harrastus. On olemassa ihmisryhmä, joka käyttää sunnuntai-iltapäivänsä sommittelemalla lipaston päälle uutta asetelmaa. Mitä muuta se enää olisikaan kuin harrastamista.

Meillä kaikilla on omat syymme avata julkinen Instagram-tili, kirjoittaa blogia tai jakaa kodistaan kuva Facebookissa. Miksi minä teen niin? Koska olen kodistani ylpeä ja pidän sitä viihtyisänä. Kotini on samalla myös harrastukseni, ja haluan antaa inspiraatiota takaisin siinä missä itsekin olen sitä saanut. Ja tietenkin se on oleellinen osa blogiani, joka syntyi halusta kirjoittaa, ei halusta esitellä elämääni.

 

Lue myös: Tappoiko netti persoonallisen sisustamisen?
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Hullun tuolinaisen filtteritestailut

Aurinkoisen terveiset täältä näppäimistön äärestä! Ilma on niin kaunis, että on oikeastaan synti istua sisällä naputtamassa konetta. Hoidetaan tämä siis alta nopeasti, jotta päästään paistattelemaan aurinkoon terassille.

IMG_4353pinossa_midmod_sisustus_050518 2

IMG_4372pinossa_midmod_sisustus_050518 3

Kuten jo otsikko antaa ymmärtää, hullu tuolinainen on jälleen ollut vauhdissa. Uuden työmatkani varrelta löytyy kierrätyskeskus, ja viimeisin pyörähdys siellä kasvatti jälleen tuoliperheemme lukua yhdellä.

Tämä uusin tulokas superkaunis Italiassa valmistettu puutuoli. Tuoli oli myynnissä kymmenellä eurolla, mutta sen huonon kunnon vuoksi tinkasin hinnasta muutaman euron pois. Tuolin ohut vaneri-istuin on haljennut useammasta kohtaa, joten pelkkä maalaus ei riitä pelastamaan tätä tuolia. En haluaisi uusia koko istuinta, joten ensin kokeilen varmaan sen liimaamista ja tukemista alapuolelta.

En voi millään enää perustella tarvetta 20 tuolille, joten nyt hankinnoissa pitää alkaa käyttämään yksi sisään, yksi ulos -metodia. Raskain sydämin päätinkin laittaa myyntiin 6 kappaletta valkoisia Ikean Nordmyra-tuoleja, jotka ovat kuuluneet tuoliklaaniimme pisimpään. Myynti-ilmoituksen löydät täältä.

IMG_4373pinossa_midmod_sisustus_050518 5

Varmaan jo huomasittekin, että näissä kuvissa on hieman erilainen tunnelma kuin aikaisemmissa kuvissani. Olen jonkin aikaa pohtinut kuviani ja varsinkin Instagram-tilini ulkoasua. Viikolla ostin VSCO:n filtteripaketin ja sitä olen nyt käyttänyt näihin kuviin.

IMG_4370pinossa_midmod_sisustus_050518 1

Olen yrittänyt löytää sen maagisen pisteen, jossa kuvat ovat edelleen sisustusblogimaisen aitoa ja inspiroivia, mutta jossa samalla niissä olisi vähän enemmän tunnelmaa mukana. Olisi kiinnostavaa kuulla teidän mielipiteenne nyt tähän. Onko filtterit sisustusblogissa ok vai pitäisikö kuvien pysyä mahdollisimman realistisina?

Mukavaa lauantain jatkoa sinne, nyt tämä tyttö lähtee nauttimaan auringosta ulos!

Ps. Huomenna julkaisen tekstin siitä, mikä minut sai aloittamaan sisustusbloggauksen ja kotini julkisen esittelemisen. Olen pohtinut aihetta ja tekstiä pitkään, joten olisi mukava saada keskustelua aikaiseksi aiheesta. Huomiseen!

 

Lue myös: Tuolihullun tunnustukset

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Suunnitelmissa uusi ruokapöytä

Minulla olisi suunnitelmissa vaihtaa ruokapöytämme. Tai no, ei se enää suunnitelmissa ole vaan hyvin vahvana aikomuksena. Viime perjantaina laitoin ruokapöytämme myyntiin tori.fi:hin ja kaupat siitä on sovittu tulevalle viikonlopulle.

pinossa midmod sisustus 25.3.18 1

Tiedän mitä ajattelette – juurihan minä vasta ostin tämän nykyisen pöydän! Rehellisesti minun täytyy kuitenkin myöntää, että vaikka tämä vanha pöytä onkin ihana, oli se silti ehkä hieman hutiostos. Pöytä ei kokonsa puolesta ole se paras mahdollinen, ja omaa silmääni on alkanut häiritsemään sen sävy. Nyt suunnitelmissa olisikin päivittää se hieman suurempaan ja sävyltään mustaan pöytään.

Ruokapöydät ovat minulle ehdottomasti sisustuksessa se Akilleen kantapää. Toivottavasti olisin kuitenkin jotain oppinut edellisistä pöydistämme ja osaisin nyt tehdä valinnan, jonka takana voisin seistä (tai ääressä istua) pidempään kuin vuoden. Uudella pöydällä kokoa saisi olla 90 x 140 cm ja sen aion toteuttaa Ikean Lerberg-pukkijaloista. Vastaavia pöytiä on tehty vaikka kuinka monta, ja Pinterestistä löytyykin miljoona vaihtoehtoista toteutustapaa yhdellä haulla.

pinossa uusi diy poyta 1.5.

Pukkijalat ovat sävyltään harmaat, ja ne toimisivat upeasti puun kaverina. Puupinta ei vain nyt enää tule kysymykseen, joten ainoa järkevä vaihtoehto on pöydän pinnan maalaaminen mustaksi tai tummanharmaaksi. Varastosta löytyy himmeää mustaa maalia, joten sillä varmaan mennään. Jotenkin kuitenkin vierastan ajatusta mustasta pöydästä, mutta tekemäni kyselyn perusteella se olisi juuri meille sopivin vaihtoehto.

Koska minun ei kannata ostaa kallista puuta ja sitten maalata sitä, voisin toteuttaa pöydän kannen esimerkiksi yhdestä vanerilevystä. Toisaalta kuitenkin kahdesta tai kolmesta lankusta tehty kansi voisi olla hieman kevyemmän näköinen. Ehkä kaksi ”lankkua” pienellä raolla olisi moderneimman näköinen ratkaisu.

Kuten sanoin, tämä on heikko kohtani. Olisiko teillä jotain ajatuksia ja ideoita tähän liittyen?

 

Kuvalähteet: kuva 1/Kristen Lubbe ja kuva 2/Nina Holst

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Vaaleanpunaisia unia

Viime viikonloppuna Mansen blogikirppiksellä tein päätöksen olla ostamatta itse yhtään mitään. Voitte varmaan jo arvata, etten kirpparinarkkarina onnistunut pysymään päätöksessä varttia kauempaa. Ennen ovien avaamista käväisin nopeasti pyörähtämässä muiden myyjien pöydät läpi ja Bo LKV:n pöydästä mukaan tarttuikin vaaleanpunainen viltti ja parit uudet tyynynpäälliset.

pinossa vaaleanpunaista makkarissa 29.4.2018 4

Vaaleanpunaista on alkanut ilmestyä kotiimme vähitellen, ja nyt päätin uusien ostoksien myötä päivittää makuuhuoneessamme vallinneen keltaisen sävyn siihen. Uuden vaaleanpunaisen viltin ja tyynyliinan kaveriksi kokosin sängynpäädylle teemaan sopivia koriste-esineitä, eli suolakivituikun ja kaksi maljakkoa, joista lasisen ostin perjantaina kierrätyskeskuksesta eurolla. Vaihdoin myös valaisimen alla olevat kirjat punasävyisiin.

pinossa vaaleanpunaista makkarissa 29.4.20183

Viininpunaiset Ypperlig-tyynynpäälliset ovat olleet meillä aikaisemmin olohuoneessa. Koska ne toimivat nyt paremmin makuuhuoneessa, karsin olohuoneesta samalla kaikki punertavat tyynyt pois ja korvasin ne keltaisilla ja oljen sävyisillä. Eli siis makuu-ja olohuoneen koristetyynyt vain oikeastaan vaihtoivat paikkoja.

pinossa vaaleanpunaista makkarissa 29.4.2018 2

Tänään minulla oli pitkästä aikaa täysin vapaa päivä, ja tyynyvalssin ohella minulla oli viimeinkin aikaa siivota oikein kunnolla. Pölyllä ja Villalla on aivan järkyttävä karvanlähtö menossa ja voitte vain kuvitella, millaisia irtokarvapalloja täällä on pyörinyt pari viikkoa!

Joka vuosi tämä keväinen karvanlähtö saa minut haaveilemaan robotti-imurista. Äidilläni Neato on palvellut ahkerasti jo monta vuotta kuuden koiran karvoja imuroiden, joten eiköhän se kykenisi meilläkin karvakaaoksen selättämään.

pinossa vaaleanpunaista makkarissa 29.4.2018 1

Imurin ohella haaveilen minijärkkäristä tulevia reissuja silmällä pitäen. Oma kamerani (Canon 6D ja 24-70 mm F4 -linssi) painaa tällä hetkellä niin paljon, etten viitsi kantaa sitä mukanani minnekään. I know, ironista pistää kaksi tonttua kameraan ja olla kantamatta sitä mukana. Olen muutaman viikon arponut Olympus PEN 8:n ja Canon PowerShot G9:n välillä. Vaikka merkkiuskollinen olenkin, taidan kuitenkin kallistua tällä kertaa tuohon Olympukseen.

Robotti-imurin ja kameran sijaan minun pitäisi nyt ihan ensimmäiseksi ostaa autoon uudet kesärenkaat. Itse olen vain niitä tyyppejä, jotka mieluummin pistävät 600 euroa kakkoskameraan kuin 300 euroa renkaisiin, jotka oikeasti tarvitsisin. Avomies on kyllä yrittänyt opettaa minulle vastuullista rahankäyttöä jo yli kymmenen vuotta, mutta ihan vielä se ei ole tuottanut toivottua tulosta.

 

Lue myös: Keväistä ilmettä olohuoneeseen

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?